Rakennukset

Päärakennus

Tuupalan pihapiirin hallitsevin rakennus on päärakennus, joka on rakennettu 1800-luvun puolivälissä. Rakennuksen ikkunat ovat suuret T-malliset, kuistilla sveitsiläistyyliset vinoneliöristikkoikkunat. Kuistin päädyssä vuorilaudat muodostavat kolmion. Rakennus on katettu päreillä. Pohjakaava on karoliininen eli keskeissalipohjakaava.

Rakennusta on laajennettu molemmista päädyistä. Keittiö ja kahveri on rakennettu ennen vuotta 1878, kestikievaripääty vuoden 1878 jälkeen. Vanhat ulkoseinät ovat osittain nähtävissä ullakolla. Vuoden 1878 jälkeen on rakennusta myös korotettu ja ikkunoita suurennettu. Mahdollisesti ikkunat ovat aikaisemmin olleet kuusiruutuisia.

Rakennuksen pääovi on kaksiosainen peiliovi. Kestikievaripäädyn ovi on  vinoneliöristikkoikkunainen peiliovi. Ennen vuotta 1930 kestikievaripäätyyn rakennettiin suuri kuisti, johon oli tarkoitus laittaa myös ikkunat. Myös keittiön päädyssä oli kuisti. Oven päällä oli kaksi pientä ikkunaa.

Kuistin eli verannan ja eteisen välissä on kaksiosainen lasiovi, jossa on soittokello. Eteisestä ovet johtavat saliin, ruokasaliin ja isännän kamariin. Sisäovet ovat yksi- tai kaksiosaisia peiliovia. Isännän kamarin  ja kestikievarihuoneen välisessä ovessa on pyöreä lasillinen tirkistysaukko, joka on tehty kauppaliikettä varten. Kestikievarihuoneen lattian alla on kellari.

Pitkänomainen ruokasali jaettiin kahtia 1950-luvulla. Tällöin toinen puoli toimi keittiönä. Myös kahveri on ollut jaettuna kahteen osaan, etu- ja takakahveriin. Kahverista johtavat portaat ullakolle. Portaiden alapuolella on komero.

Huoneiden sisustus on vaihdellut eri aikoina. Ainakin sali ja ruokasali olivat 1900-luvun alkupuolella vaaleasävyisiä. 1930-luvulla salin yleissävy oli tumma. Vakituisesti salin sisustukseen kuuluivat piano ja etaseeri nuotteja ja valokuva-albumeja varten, kattokruunu, sohva ja pöytä pinnatuolineen. Sohvan molemmilla sivuilla kukkapylväiden päällä olivat suuret palmut aina talvisotaan asti. Salin seinillä oli runsaasti tauluja, 1930-luvulla myös ryijyjä.

Päärakennuksessa ovat toimineet kestikievari, kauppa, hammaslääkärin vastaanotto, neuvola ja lääkärin vastaanotto. Vuoden 1939 jälkeen on toiminut myös nimismiehen virkatalona.

Sivurakennus

Pärekattoisessa sivurakennuksessa on isopirtti (myöh. nimitys väentupa), kamareita ja kaksi kuistia. Kuisteista toinen on avo-, toinen umpikuisti. Rakennuksen pohjoinen pääty on rakennettu ennen vuotta 1884.  Pohjoisen päädyn kolmen asuinhuoneen seinäpinnat on tasoitettu savilaastirappauksella, joka on maalattu siniharmaaksi. Päälle on maalattu sabloonikuviot. Kuviot oli peitetty 1870-luvun sanomalehdillä ja myöhemmin tapeteilla.

Osa rakennuksen ikkunoista on suurennettu. Ikkunat ovat kuusiruutuisia. Ulko- ja sisäovet ovat peiliovia. 1800-luvun loppupuolella salista on johtanut ovi maantielle. Väentuvasta oli pariovet ja ovi pihalle postiautotalliin aikana 1930-luvulla.

Sivurakennuksessa on toiminut kauppoja, apteekki, posti, ortodoksinen oppilaskoti, postiautotalli ja nuorisoseura. 1940-luvun loppupuolelta 1970-luvulle isopirtti oli halkovajana.

Sivurakennuksen väentuvassa on kaiverrettuna vuosiluvut 1879, 1885 ja NN 1889.

Sivurakennuksen pärekate uusittiin kesällä 2023.

Pikkupirtti

Pikkupirtissä on pirtti, kamari ja eteinen. Lautarakenteisessa eteisessä ovat kaapit eli konttuurit. Pirtissä oli hyvä 7 leivän uuni, jossa paistettiin talon leivät 1930-luvun alusta lähtien, kun ison pirtin uuni purettiin postiautotallin takia.

Rakennuksessa on asunut talon työväkeä ja vuokralaisia. Talon rengit asuivat pirtissä talvisin. Kesäksi he siirtyivät asumaan aittaan. Karjakko perheineen asui pitkään kamarissa.

Piha-aitta

Piha-aitassa oli ruoka-aitta, halkovaja ja herrasväen huussi.

Pihapiirin muut rakennukset

Umpipihassa oli aikaisemmin suuri L-muotoinen navetta, joka purettiin 1960-luvulla.

Uuno Kainulainen teetti vuonna 1929 kotieläinrakennussuunnitelman, jota ei toteutettu.

Aidatun pihapiirin ulkopuolella olivat aitat, riihet, ladot, mylly ja torpat. Sauna oli Pajakkakosken rannassa. 1930-luvulla rakennettiin lähemmäs taloa sauna, joka jäi Hyryntien alle.

Museoalueelle on siirretty vuonna 1979 Kuusamonkylän Alavan talosta sauna ja riihi.

Aitta-Tuupala

Aitta-Tuupalan kolme aittaa on siirretty paikalle 1800-1900-lukujen vaihteessa.

Vasemman puoleisin kammioaitta oli alun perin vilja-aitta. Kammioaittaa kutsuttiin 1900-luvun alussa Ultun aitaksi Uljas Kainulasen (s. 1892, k. 1917) mukaan. Hän nukkui aitassa kesäisin.

Keskimmäisin on ollut vilja-aitta (viljalaarit).

Oikealla oleva aitta on vanhin, ehkä 1600-luvun peräisin. Pihtilankkulattialla varustettu aitta oli lopuksi 1900-luvulla varastona.

Aitat kengitettiin, katettiin pärein ja maalattiin punamullalla kesällä 1992 ja uudestaan kesällä 2023.

Aittojen takana oleva omakotitaloalue oli aiemmin Tuupalan vilja- ja perunapeltoja. Tuupalassa oli enimmillään maata yli 400 ha.

 

Myllypirtti

Myllypirtti oli yksi Tuupalan talon kolmesta torpasta. Myllypirtti rakennettiin 1800-luvulla mylläriä varten. Myllypirtissä oli asuinrakennus, aitta, halkovaja, kaivo ja kellari. Jäljellä on Myllypirtin uunikiveys ja alin hirsikerta. Myllypirtin ja kuusikujan välillä on Tuupalan entisiä kellarikuoppia.

Muut Tuupalan tilan torpat olivat Muistola (Pajakkakatu 1) ja Urhola  (Miilukuja). Kumpikin purettiin 1950-luvulla.