Toimintahistoria

Maatalous ja karjanhoito

1800-luvun loppupuolella tilalla on poltettu tervaa ja harjoitettu porotaloutta. Tuupalan ensimmäinen vesimylly rakennettiin v. 1778 ja sen rinnalle kotitarvesaha v. 1856.

Maatalous on ollut Tuupalan peruselinkeino. Suurimmillaan tilan koko oli 404 ha ja talossa oli paljon karjaa. Vuoden 1929 navettasuunnitelmassa oli tilaa 18 lehmälle. Maataloutta harjoitettiin 1950-luvulle saakka. Maataloustuotteitta myytiin suoraan kyläläisille 1950-luvun loppupuolelle saakka. Useilla kirkonkyläläisillä ja kaupoilla oli talossa maitotonki.

Tuupalassa aloitti toimintansa vuonna 1907 Kuhmoniemen meijeriosuuskunta, joka toimi vuoteen 1910 saakka. Kajaanista rekikyydillä haettu veivikirnu on yhä museoesineenä.

Kestikievari

Kestikievari toimi kahdessa jaksossa: 1860-luvulta vuoden 1915 loppuun ja vuosina 1926-39. Vuoteen 1883 asti kestikievarin hoito ja matkustajien kyyditysvelvollisuus oli määrätty tietylle talolle kunnan suorittamaa korvausta vastaan.

Matkustajahuoneita Tuupalan kestikievarissa oli aluksi yksi, vuodesta 1896 kaksi ja vuoden 1926 jälkeen kievarissa oli jo kolme matkustajahuonetta. 1930-luvulla asennettiin ovikello yömatkustajia varten. Taloon hankittiin Standard Vanguar- henkilöauto, jota käytettiin kievarikyydityksiin.

Kuva: Kievarihinnasto vuodelta 1890. Käytössä olivat markat ja pennit.

Kauppa

Kuhmoniemen (Kuhmo vuodesta 1937) ensimmäisen maakaupan perusti Juho Reijonen 1860-luvun lopulla Tuupalaan. Kiihtelysvaaralta kotoisin ollut Reijonen asui Tuupalassa 1868–1869. Juho Kokkosen ja P.J. Kainulaisen kauppaliikkeet toimivat samanaikaisesti vuosina 1875–1884.

P.J. Kainulaisen perillisten liike toimi vuoteen 1906 saakka Tuupalasa. Kainulaiset suorittivat kauppamatkoja aina Pietariin saakka. Näiltä ajoilta ovat peräisin monet huonekalut ja lamput.

 

Posti

kuva: Postinhoitaja Sofia Swahn

Postinhoitajan eli postikonttorin päällikön tehtäviin kuului mm. asiakaspalvelu, raha- ja muun arvopostin käsittely, postikonttorin tilastojen laatiminen, postilähetysten tiedustelujen käsittely, kirjeenkannon valvominen, virkakirjelmien laatimisessa avustaminen, postin lähettäminen ja tarkastaminen.

Postin työntekijät hoitivat monipuolisesti postikonttoreiden toimistotehtäviä toimien postinhoitajan apulaisena. Postikonttoreissa toimi mm. kirjureita ja ekspeditöörejä. Alemman luokan postitoimipaikoissa virkamiehistöä edusti yleensä ainoastaan toimipaikan hoitaja.

Postiljoonit kävivät lyhyen postiljoonikurssin. Postin palveluksessa oli useita urakkasuhteessa olevia maalaiskirjeenkantajia.

Postin virkamieheksi pyrkivälle ensimmäinen etappi oli tavallisesti harjoittelijan pesti. Harjoittelijaksi otettiin 18 vuotta täyttäneitä, keskikoulun käyneitä henkilöitä ja he toimivat harjoittelijoina yleensä vähintään vuoden verran. Harjoittelu oli palkatonta tai vaatimattomalla palkkiolla. Harjoittelun jälkeen pyrittiin muutaman kuukauden pituiselle postikurssille, jonka jälkeen suoritettiin postitutkinto. Tutkinto avasi tien virkoihin, vaikkei ollut niihin välttämätön edellytys. Postin työntekijöiden töitä ohjasivat mm. Postihallituksen antamat virantoimitusohjesäännöt ja Postihallituksen määräykset.

Tuupalassa toimi paikkakunnan ensimmäinen postitoimisto vuodesta 1878 alkaen hoitajanaan Sofia Swahn. Swahnin avioiduttua postitoimiston hoitajaksi tuli Anna Harlin 1885 ja seuraavana vuonna posti siirrettiin kansakoululle.

Uudelleen posti siirtyi Tuupalaan 1920-luvulla. Postikuljetukset suoritettiin hevosella yön aikana ja mukaan mahtui aina muutama matkustajakin. Vuonna 1931 alkoi ensimmäinen postiauto kulkea linjalla Kuhmo-Sotkamo-Vuokatti. Sivurakennuksen iso pirtti muutettiin postiautotalliksi. Pirtin vanha uuni purettiin, pieni tiiliuuni muurattiin ovensuuhun ja eteläseinään tehtiin pariovet kahdelle autolle.

 

kuva: Postiauton kuljettaja Jalmari Klemetti ja rahastaja Tauno Pitäjämäki vuonna 1930

Hieman ennen talvisotaa ja välirauhan aikana talossa toimi kenttäposti.

Euroopan ihmeellisimmän postitoimiston nimen posti sai helsinkiläiseltä postitarkastajalta vuonna 1947; tarkastajalla riitti ihmettelemistä postin kalustuksessa Posti ei vastannut ajan vaatimuksia. Asiakkaita palveltiin öljylamppujen valossa.

Postin pitkäaikaisena hoitajana toimi Tuupalan talon tytär Lahja Kainulainen. Posti siirtyi kirkonkylälle Ruokolaan vuoden 1951 alusta.

 Kuvassa postin työntekijöitä postinlajitteluhuoneessa

 

Apteekki

Kuhmoniemen apteekki avautui 1.8.1890, aluksi Kajaanin ja myöhemmin Sotkamon haara-apteekkina. Kajaanin I kanta-apteekin omistaja apteekkari G.F. Granberg omisti Kuhmoniemen apteekin vuosina 1890-1894 ja apteekkari William Stenius vuosina 1894-1917. Sotkamon apteekkari Ivar Suomalainen omisti apteekin 1917-1922 ja sen jälkeen hänen kuolinpesänsä.  Kuhmoniemen apteekki itsenäistyi vuonna 1927.

Kuva: Tuupalan talossa toimi Kuhmoniemen apteekki 1890-luvulla. Oikealla apteekin portaat ja avoinna oleva ovi.  Seinässä tummapohjainen apteekin kyltti  ja sen vasemmalla puolella valkopohjainen kievarikyltti. Etualalla Sotkamo-Kuhmoniemi – maantie, joka valmistui vuonna 1857. Vasemmalla päärakennus, oikealla sivurakennus, keskellä navetta. Ensimmäistä apteekkia (lääkevarastoa) piti proviisori F.O. Molander 1890–1892. Sisäänkäynti sivurakennukseen oli Tervatien puolelta.

Apteekin hoitajat olivat farmaseutteja ja proviisoreja. Apteekki toimi Tuupalassa sivurakennuksessa Kainulaisilta vuokratuissa tiloissa 1890-luvulla. Apteekkari asui apteekin yhteydessä. Apteekin käytössä oli apteekkihuone eli offisiini, varasto, apteekkarin ja apteekin yhteinen keittiö sekä kamari. Sisäänkäynti apteekkiin oli Kuhmoniemi-Sotkamo maantien puolelta. Rakennuksen ulkoseinällä oli apteekkikyltti. Apteekin varaston ilmanvaihto räppänä on säilynyt.

Kuva: Kahvihetki Tuupalan puutarhassa lehtimajan edustalla kesällä 1899 tai 1900.

Henkilöt vasemmalta:

1. TYYNI Kainulainen, m. Holmström, m. Holme (1889–1891)
2. SULO Kainulainen, m. Parma (1880–1966)
3. farmaseutti ERNST Domander (1874–1921) Kuhmoniemen apteekin hoitaja (1898–1900)
4. farmaseutin rouva Elin Maria Domander o.s. Nyberg (1876-1906)
5. URHO Kainulainen (1885-1941)
6. kauppiaan leski, Tuupalan talon emäntä HELENA Kainulainen o.s. Horttanainen (1852–1934)
7. tilanhoitaja, kaupanhoitaja UUNO Kainulainen (1875–1966)
8. HILJA Kainulainen, m. Gestrin (1882–1963)
9. ULJAS Kainulainen (1892–1917)

Apteekki muutti Tuupalasta Hetteelään (Lähteelä, Kirkkotie) vuonna 1902 apteekkarin omistamiin tiloihin.

 

YH, talvisota, välirauha ja jatkosota

YH:n (Yleiset kertausharjoitukset) aikana kertausharjoitusmiehiä (mm. Ikolan pappilaan majoitettuja konekiväärikomppanian miehiä) kävi syömässä Tuupalan pihassa lottien valmistamaa ruokaa. Lotat paistivat mm. ruisrieskaa.

Talvisodan alettua Tuupala oli yksi evakkoon lähtijöiden kokoontumispaikoista.

Talossa toimi kenttäposti talvisodan alkuvaiheessa, välirauhan ja jatkosodan aikana. Kenttäposti oli sota-aikana toimiva, tavallisesta postinkulusta erillinen järjestelmä, jonka avulla postilähetykset kulkivat koti- ja sotarintaman välillä.

Kontiolansalmea vartioineita sotilaita majoitettiin myös päärakennuksessa. Sotilaita oli majoitettuna sivurakennuksessa ja pikkupirtissä. Isopirtti toimi rättivarastona. Sotilaat keittivät pihalla kenttäkeittiössä mm. hernekeittoa.

Talvisodan aikana Tuupalassa toimi I/JR65 pataljoonan esikunta. Rakennus oli pataljoonan käytössä koko kesän 1940. Päärakennuksen isännän työhuoneessa on jäljellä komentajan käyttämä työpöytä.

Kuvissa sotilaita välirauhan aikana Tuupalan päärakennuksen edessä.

Välirauhan aikana kesällä 1940 joutuivat Uuno ja Lahja Kainulainen asumaan sivurakennuksessa.

Tuupalan mailla oli syviä lentopommikuoppia, jotka täyttyivät vedellä.Kuoppia täytettiin lehmien takia. Yhden Tuupalan lehmän kieli halkesi sirpaleeseen. Lehmä piti teurastaa. Lentopommien osia kerättiin pois maastosta.