Rauha

Taistelualueiden siivous

Neuvostosotilaiden poistuttua paikalta alkoi maaston siivous siihen kuntoon, että siviilit voisivat palata koteihinsa. Neuvostoliittolaiset olivat haudanneet joitakin vainajiaan eri alueilla ja laittaneet puisia hautamerkkejä. Neuvostosotilaiden hautaamattomat ruumiit paljastuivat keväällä lumien sulaessa. Suomalaiset hautasivat noin 10 500 neuvostosotilasta suuriin kenttähautoihin. Yksittäisiä kaatuneita jäi metsien kätköihin ja heidät haudattiin myöhemmin.

Siivousta jatkettiin taistelualueilla, pihapiireissä ja pelloilla. Aseet, ammukset, hevosen raadot, ajoneuvot, kenttäleipomot, sukset, ym. kuljetettiin pois. Suutareiksi jääneet ammukset räjäytettiin. Maastonpuhdistuskomennuskunnan raivaajina olivat mm. sotilaat ja sotilaspojat.

Evakot palaavat

Evakkojen toive kotiseudulle paluusta heräsi välittömästi sodan päätyttyä. Paluumuuttoluvat saatiin portaittain talon sijainnin mukaan. Ensimmäiset kuhmolaiset pääsivät palaamaan kotiin huhtikuussa 1940. Osa kuhmolaisista joutui viipymään joitakin viikkoja mm. lottien hoitamissa keskuksissa. Kotiinpaluulupaa odotettiin innokkaasti, sillä kevättyöt oli tehtävä pelloilla. Ensin palasivat länsi-Kuhmon asukkaat. Kirkonkyläläiset palasivat toukokuussa.

Itärajalle perustettiin noin 15 kilometrin levyinen vyöhyke, jota ei asutettu heti sodan päätyttyä. Demarkaatiolinjan itäpuolelle päästiin vasta myöhemmin kesällä. Joihinkin taloihin, mm. Laamasenvaaralle, ei saanut palata lainkaan asumaan. Sotavankeudessa olleet Ala-Laamasen Maliset pääsivät Kuhmoon kesäkuussa 1940. Kaksi lasta oli kuollut sotavankeudessa. Rajaseudun nopeaa uudelleen asuttamista vastustaneet sotilasviranomaiset perustelivat kantaansa turvallisuussyillä (sodan pelko, desanttipelko) ja linnoitustöiden jatkamisella (paljastumisvaara, vakoilun valvonnan vaikeutuminen).

Paikalliset lotat auttoivat sodan päätyttyä orpoja, invalideja, leskiä ja avuntarpeessa olleita perheitä. Lotat siirtyivät Sotkamosta takaisin Kuhmoon 20.3.1940.

Lehmänsä menettäneille annettiin rahallinen korvaus tai vaihtoehtoisesti Karjalasta evakuoitu lehmä. Ruokaa oli vähän. Joidenkin maakellareissa oli säilynyt perunoita, joiden avulla selvittiin vähän aikaa. Oman apunsa antoivat mm. Ruotsista ja Yhdysvalloista saadut ns. hyvän tahdon paketit. Erityisesti Yhdysvalloissa asuvat amerikansuomalaiset ottivat asiakseen auttaa entistä kotimaataan.

Sankarihautajaiset

Kuhmon suunnan kaatuneiden evakuointikeskus (KEK) oli Sotkamon Ontojoen Ruunakankaalla. Kuhmolaiset kaatuneet kuljetettiin Sotkamoon, jossa vainajat pestiin, puettiin ja laitettiin arkkuihin. Kaatuneita säilytettiin Sotkamon kirkossa.

Kuva: Sankarihautajaiset

Kuhmon ensimmäiset sankarihautajaiset pidettiin Hankaniemen hautausmaalla 21.4.1940, jolloin haudattiin 62 talvisodassa kaatunutta. Siunauksen toimitti kirkkoherra Emil Rechardt. Kirkonkylä oli vielä tuolloin sotatoimialuetta, joten omaiset pääsivät hautajaisiin vain erikoisluvilla. Kaatuneet haudattiin suureen kuusenhavuilla verhoiltuun yhteishautaan. Kaksi vainajaa haudattiin vielä 19.5.1940. Yhteensä sankarihautaan on haudattu 102 kuhmolaista talvisodan sankarivainajaa. Sankarihautaan on haudattu talvisodan aikana saatuihin vammoihin myöhemmin menehtyneitä, jopa vuoteen 1954 saakka. Sankarivainaja-alueelle on haudattu myös jatkosodan vainajat.

Kesällä 1950 sankarivainaja-alue kohotettiin muusta alueesta, kullekin haudalle laitettiin makuuasennossa olevat pienet hautakivet ja yhteinen suuri graniittinen risti.

Sotavangit

Kuhmon rintamalla jäi sotavangiksi noin 400 neuvostoliittolaista. Dolinin prikaatista päätyi 15.-19.2.1940 kaikkiaan 66 miestä vankiluetteloihin. Suuri osa vangeista vangittiin mottitaistelujen aikana.

Sotavangit koottiin Vaalaan Pelson vankilaan kotijoukkojen vartioitavaksi. Vastuu sotavankien kuljetuksesta ja vartioinnista oli sotapoliiseilla. Sairaat vangit kuljetettiin kuorma-autojen lavalla ja muut kulkivat jalan. Vangit palautettiin 16.-25.4.1940.

Kuva: Sotavankeja Dolinin hiihtoprikaatista suomalaisten vartioimana (kuvaaja:Veikko O.Kanninen)

Jälleenrakennus

Kuhmossa talvisotaa käytiin poltetun maan taktiikalla; vetäytyvät suomalaiset joukot polttivat kaikki rakennukset sotatoimialueelta. Talot poltettiin lähinnä Saunajärven-, Hukkajärven-, Lentiiran- ja Vartiuksen teiden varsilta.

Kuhmosta tuhoutui 327 taloa ja lukematon määrä talousrakennuksia. Kirkonkylästä tuhoutui täysin 18 asuinrakennusta ja sen lisäksi Suomen valtion ja manttaalikunnan viljamakasiinit. Huhtikuussa 1940 valmistui lentopommituksissa tuhoutuneelle kirkonkylälle Otto Iivari Meurmannin laatima ruuturakennuskaava.

Jälleenrakentamislautakuntaa johti nimismies Lauri Korteniemi. Kaikki sodan kärsimät kiinteistöt luetteloitiin kylittäin. Tuhoutuneista rakennuksista mainittiin mm. niiden kärsimät vahingot ja koko. Korvauksia maksettiin hakemusten perusteella 5 327 kohteeseen 50 miljoonaa markkaa.

Valtion jälleenrakennustoimiston toimintaa johtivat rakennusmestarit. Toimistovirkailijat hoitivat paperityöt, joihin kuuluivat mm. piirustukset, rakennusluvat, avustushakemukset ja tarvikkeiden ostoluvat. Päätöksenteko tapahtui Helsingissä Maatalousministeriön asutusvaliokunnassa ja Kajaanin Maanviljelysseuran asutustoimikunnassa. Kaikesta rakentamiseen liittyvästä materiaalista oli puutetta.

Varsinkin Kuhmon itäosissa asuneiden paluu arkeen oli ankea, vain pystyyn jääneet savupiiput muistuttivat ajasta ennen sotaa. Ensiasunto oli usein savusauna tai hätäisesti tehty pieni hirsirakennus. Seuraavaksi rakennettiin navetta. Jälleenrakentaminen edistyi hitaasti, sillä useat miehet olivat linnoitustöissä ja jatkosota vaati pian miehet uudestaan rintamalle.

Ruotsissa järjestetyn kansalaiskeräyksen tuotto lahjoitettiin Suomelle jälleenrakentamiseen. Ruotsin lahjatalot suunniteltiin Suomessa, vain työ- ja kokoonpanopiirustukset tehtiin ruotsalaisten standardien mukaisesti. Kuhmoon pystytettiin 55 ruotsalaista lahjataloa. Lahjatalot ovat lähinnä Itä-Kuhmossa Saunajärven ja Hukkajärventien varressa sekä pohjoisempana.

 

kuva: Ruotsalaislahjatalon seinälaatta          kuva: Rajavaaran ruotsalaistalo

Sodan seuralaiskasvit

Sotatoimilla on huomattava vaikutus seudun kasvillisuuteen ja kasvistoon. Talvisodan aikana neuvostojoukot joutuivat saarroksiin Saunajärven tien varteen useiksi kuukausiksi. 54. divisioonalla oli paljon hevosia. Hevosille kuljetettiin rehua kaukaa Neuvostoliitosta, sillä rajan takaa lähiseuduilta ei ollut saatavissa rehua. Hevosrehun mukana kulkeutui useita Kuhmon kasvistolle outojen kasvien siemeniä, joille möyhentynyt ja lannoittunut maaperä tarjosi hyvän kasvualustan.

Tulokaskasvustoon kuuluivat mm. nurmikaunokki, ahdekaunokki, idänkattara, rätvänä, idäntähtimö, rohtovirmanjuuri sekä idänhierakka.

Talvisodan seuralaiskasveja on löytynyt mm. Kankivaaralta, Rastin Kotilan tienhaarasta, Luelahdelta, Kannaksesta, Lososta, Löytövaaralta, Riihivaaralta ja Ala-Laamaselta. Kasveja on lähinnä pihapiirissä. Kasvit ovat säilyneet parhaiten paikoissa, joissa ei ole harjoitettu tehomaanviljelyä.