Huolto

Jämäksen kasarmi

Suomalaisten joukkojen huoltokeskuksena toimi 1934-38 valmistunut Jämäksen kasarmialue, jossa oli talvisodan aikana Kuhmon suunnan joukkojen esikunta. Joukkoja johtivat ensin everstiluutnantti Frans Ilomäki ja tammikuun lopulta alkaen eversti Hjalmar Siilasvuo. Jämäksen kasarmilla oli mm. keittiö, miehistötiloja, vaatevarasto, pyykkitupa ja sauna.

Kuljetukset ja liikenne

Joukkojen huoltokuljetukset tapahtuivat hevosin. Talvisodan yleisin kuljetusväline olikin hevonen rekineen. Ylimääräisten kertausharjoitusten (YH) aikana otettiin yksityisiltä hevosia puolustusvoimien omien hevosten lisäksi. Autokaluston käyttöä vaikeutti pätevien autonkuljettajien ja huoltohenkilöstön puute.

Varsinaisten huoltokuljetusten lisäksi muodostuivat evakoiden ja kotieläinten kuljetukset suureksi voimankoitokseksi.

Kuhmoon ei voitu tuoda lisäjoukkoja rautateitse, sillä rautatietä ei ollut. Lisäjoukkoja tuotiin Kuhmon rintamalle rautateitse Nurmekseen ja Sotkamoon, josta matka jatkui lähinnä kuorma-autoilla.

 

Lääkintähuolto

Talvisodan aikana lääkintähuolto toimi joukkosidontapaikoilla (jsp) sekä sotasairaaloissa. Kuhmossa toimineiden sotasairaaloiden paikkaa jouduttiin muuttamaan usein jatkuvien ilmapommitusten takia. Vastaavana lääkärinä toimi kapteeni Ilmari Nurminen (1902-1986).

 

Kuhmon kirkonkylän enimmillään 50-paikkainen aluesairaala muutettiin 39. sotasairaalaksi 9.10.1939. Siviilivarusteinen sairaala oli toimintavalmis 10.10.1939. Leikkaussalina oli aluesairaalan leikkaussali, röntgenlaitteita ei ollut ja instrumentit olivat aluesairaalan.

Kuva: Kuhmoniemen aluesairaala

Sotasairaala siirrettiin joulukuussa 1939 kirkonkylän pommitusten takia Sotkamon Ontojoen kansakoululle, jossa sairaala toimi 23.1.1940 tulipaloon saakka. Leikkausosasto siirrettiin aluesairaalasta 20.12.1939 Katerman Tervasalmen talon nurkkakamariin. Tervasalmen sotasairaalassa oli 12 sairaspaikkaa.

Kuhmoniemen koulu (Kipinän eli Kämärän koulu) ehti olla valmistumisensa jälkeen toimin-nassa vain muutaman kuukauden ennen talvisodan syttymistä. Talvisodan aikana koululla oli 9. Divisioonan alainen pääsidontapaikka 2 (PSP 2). Rakennuksessa oli 50 sairaspaikkaa ja tilapäisvuoteet. Leikkaussali oli koulun oppilaskeittiössä. Sotilaslääkärinä toimi Ilmari Nurminen ja hoitohenkilökunta oli kirkonkylän aluesairaalasta. Ensimmäiset potilaat otettiin vastaan 29.1.1940. Päivittäin tuli noin 60-150 potilasta 8-10 joukkosidontapaikalta.

Haavoittuneet haettiin illalla sairasautoilla ilmavaaran takia. Rakennus naamioitiin aution näköiseksi, lämmittäminen päiväsaikaan oli kielletty savun vuoksi. Sairasautot eivät ajaneet pihaan, vaan haavoittuneet vedettiin ahkioilla läheiseltä tieltä pientä metsän peitossa kulkenutta polkua pitkin. PSP 2 toimi Kuhmoniemen koululla talvisodan loppuun saakka.

Jämäksen kansakoulu toimi kenttäsairaalana.
Koulun rakentaminen oli vielä 1939 kesken. Kahteen luokkahuoneeseen voitiin sijoittaa noin 40 potilasta, mutta tarpeen vaatiessa jopa 70. Tällöin lattiapinta-ala oli käytetty tarkkaan hyväksi. Suomalaiset ja neuvostoliittolaiset potilaat nukkuivat kerros-sängyissäkin.

kuva: Jämäksen kansakoulu

Jämäksen kansakoululla toimi apteekki hoitajanaan reservinvänrikki farmaseutti Veikko Inkala. Päällikkölääkäreinä toimivat reservin lääkintäkapteenit Eino Elovainio, Niilo Apajalahti, Eino Sipilä ja Paavo Sallinen. Keskeisin toimipaikka oli keittiöön järjestetty leikkaussali, jossa tehtiin leikkausten lisäksi myös muutama verensiirto. Työskentely tapahtui pääasiassa yöllä ilmavaaran takia. Potilaat siirrettiin mahdollisimman nopeasti taaempiin lääkintämuodostelmiin eli sotasairaaloihin. Koulun lähellä metsässä oli pommisuojana korsu. Talvisodan jälkeen sairaalasta muodostettiin 9. ja 11. kenttäsairaala.

Taisteluvälinehuolto

Tärkein taisteluvälinehuoltoyksikkö oli ampumatarvikevarastokomppania. Komppaniassa oli erilliset jalkaväki- ja tykistöampumatarvikevarastojoukkueet, kaasusuojelutarvikejoukkue ja toimitusjoukkue.

Ampumatarvikkeiden kulutuksen, täydennys-, varastointi- ja kuljetustarpeen laskemisen helpottamiseksi ja yhtenäistämiseksi käytettiin mittayksikkönä tuliannosta. Tärkeimpien aseiden tuliannokset patruunoina tai laukauksina asetta kohti olivat kiväärillä 60, konepistoolilla 350, pikakiväärillä 1200 ja konekiväärillä 2000 patruunaa.

Taloushuolto

Taloushuolto huolehti sodan aikana muun muassa muonituksesta, vaatetuksesta ja paikallishankinnoista. Sodan ajan muonitus perustui sotamuona-annos II:een, joka tuli voimaan 17.10.1939. Sen lisäksi oli partio- ja sissitoiminnassa käytössä partiomuona-annos, jota voitiin käyttää eväsmuonana.

Vaatetus- ja varustilanne oli sodan alussa huono. Ainoastaan suojajoukoilla oli tyydyttävä vaatetus. Huoltomuodostelmat sekä täydennys- ja kotijoukot olivat suurimmaksi osaksi ilman sotilasvaatetusta, telttoja ja kenttäkeittiöitä.

Telttojen puutetta pyrittiin korvaamaan Enso-Gutzeitin valmistamilla 180 kg:n painoisilla pahviteltoilla. Vaikeasti liikuteltavina ja pystytettävinä (pystytys naulaamalla) niitä saattoivat käyttää vain rintamasta kauempana olevat joukot sekä esikunnat.

Talvisodan aikana lotat perustivat Sotkamoon työpajan, jossa työskenteli noin 20 lottaa. Lotat valmistivat sotilaille mm. lumipukuja 658 kpl.

Taloushuoltoon kuului myös joukkojen kassapalvelu. Päivärahan suuruus oli miehistöön kuuluvalla 5 mk, aliupseereilla 10-15 mk ja upseereilla 20-50 mk.

Kenttäposti

Kenttäposti vastasi sodan aikana postin kulusta joukkojen ja siviiliväestön välillä. Sotatoimi-yhtymille, joukko-osastoille, muodostelmille, laitoksille ja eri elimille annettiin peiteluvut, jotka pysyivät siirrosta huolimatta samoina.

20.10.1939 alkaen toimi Kuhmossa kenttäpostikonttori 10 Korpisalmen Tuupalassa. Kenttä-posti saapui siviilipostin mukana ja luovutettiin edelleen sotilaslähetille. Postitoimistonhoitaja Lahja Kainulainen siirtyi Sotkamoon. Kenttäposti jatkoi toimintaansa Jämäksen kasarmilla toimistonhoitajan sijaisien hoitamana. Tuupalan tiloissa kenttäposti toimi taas 15.4.1940 alkaen. Toukokuun puolenvälin jälkeen maalaiskirjeenkantolinjat aloittivat toimintansa naisvoimin. Kenttäposti lakkautettiin 1.12.1940.

Puhelinliikenne

Kuhmon puhelinkeskus siirtyi syystalvella 1939 kirkonkylältä Jämäksen kasarmille ja verkostoa laajennettiin. 51-linjaista keskusta hoitivat rajavartiomiehet O. Kanerva ja V. Männistö apunaan lotat. Keskuksesta oli yhteydet mm. sotayhtymien päämajoihin. Jämäksestä oli myös lennätinyhteydet.

Majoittuminen

Suomalaiset sotilaat noudattivat ns. poltetun maan taktiikkaa: poltettiin kaikki rakennukset, jotta vihollinen ei voinut tukeutua valmiisiin rakennuksiin. Moni kuhmolainen mies joutui poltta-maan omin käsin rakentamansa kodin.

Suomalaiset sotilaat majoittuivat taloihin ja telttoihin.

Neuvostoarmeijan varusteisiin ei kuulunut telttoja eikä kaminoita. Kaminoita tehtiin mm. kiväärinpanoslaatikoista ja tynnyreistä. Sotilaiden taistelutahto laski heidän joutuessaan yöpymään ulkona nuotiolla talvipakkasella. Neuvostojoukot tekivät motteihin majoituskorsuja.